Blogi

Helsingin designpääkaupunkivuoden kunniaksi on hyvä jäädä hetkeksi muistelemaan menneiden vuosikymmenten muumidesignia.  

Arabian ensimmäiset muumifiguurit tulivat markkinoille 1950-luvun lopulla. Kymmenen keraamista miniatyyrihahmoa oli suunnitellut Toven äiti, Signe Hammarsten-Jansson. Sarjaan kuului Muumipeikko, Muumimamma, Muumipappa, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen, Tuu-tikki, Pikku Myy, Mymmelin tytär, Miska ja Poliisimestari.

Vuosia myöhemmin, 1990-luvun alkupuolella Tuulikki Pietilä suunnitteli Arabialle uusia muumifiguureja, joita valmistettiin kahdessa koossa. Hahmoja tehtiin viisi; Muumipeikko, Mamma, Pappa, Tuu-tikki ja Pikku Myy. 

Muumit eivät toki aina ole olleet keraamisia. Martti Kuuskoski perusti vaimonsa kanssa 1950-luvulla Atelier Faunin, joka tuli tunnetuksi paitsi Fauni-peikoista, mutta myös Toven muumihahmoista. Käsityönä tehtyjen hahmojen materiaalina on puu, teddykarva, mohair, nahka, turkis, puuvillakangas ja lasi. Muumiperheen lisäksi tuotannossa oli Nuuskamuikkunen, Tuu-tikki, Pikku Myy, Mymmelin tytär, Miska, Nipsu, Vilijonkka, Hemuli, Haisuli ja Hattivatti, joita valmistettiin aina 1970-luvulle saakka.

1970-luvun loppupuolella Tuulikki, Tove ja Pentti Eistola rakensivat kuvaelmia muumikirjojen ja -sarjakuvien pohjalta. Kuvaelmia syntyi yhteensä 41 kappaletta, joista yhteen, pääsee tutustumaan kirjassa Outo vieras muumitalossa (Skurken i Muminhuset, 1980). Kirjan muumiperheen on muotoillut Hans Klinge, muut asukkaat ovat Tuulikin käsialaa. Nykyään tuo muumitalo ja lukuisat muut rakennelmat ovat näytillä Tampereen taidemuseossa.

- Marita Koskinen

Keskustelun kirjoista aloittaa romaani Kunniallinen petkuttaja (Den ärliga bedragaren, 1982; suom. 1983).

Psykologinen romaani kertoo kahden erilaisen ihmisen kohtaamisesta, vallankäytöstä ja päähenkilöiden, Katri Klingin ja Anna Aemelinin, välisestä kamppailusta. Katri on kyläkaupassa työskentelevä nuori nainen, joka tunnetaan hyvästä laskupäästä ja rehellisyydestä. Häntä pidetään omituisena, kylmänä ja ajoittain jopa konemaisena. Katrille tärkeintä maailmassa on hänen pikkuveljensä Mats, josta Katri on huolehtinut pienestä pitäen. Anna on iäkäs kuvittaja, joka asuu yksin suuressa huvilassa. Talvisin velvollisuudentuntoinen Anna vastaa ihailijapostiin ja kesäisin hän maalaa uuteen kirjaan kuvitusta. 

Katri halua Matsille parasta ja säästää rahaa, jotta voisi antaa veneveistämössä työskentelevälle veljelleen oman veneen. Katrin suunnitelmat ottavat suuren harppauksen, kun hän muuttaa entisestä asunnostaan, kyläkaupan pienestä yläkertahuoneesta, Annan luokse, huvilaan. Katrin mukana muuttavat myös hänen susimainen koiransa ja Mats.

Romaanissa pureudutaan ihmisten välisen kanssakäymisen kiemuroihin ja tapoihin ilmaista itseä. Katrin tavoin, käyttäytymismallit ja toisten ihmisten huomioiminen voidaan nähdä myös teennäisenä miellyttämisenä. Rehellinen Katri ei mielistele, vaan lahjomattomalla karkeudellaan saa niin ihailua kuin halveksuntaakin. Teoksen hahmot ja tapahtumat ovat monisäikeiset, sillä myös hyvien tekojen takana voi piillä itsekkäät pyrkimykset.

Ei voi olla ajattelematta Tovea, kun teoksessa kuvataan lastenkirjailijan velvollisuuksia ja satoja ihailijakirjeitä. Juuri Annan kohdalla kuljetaan omaelämänkerran ja fiktion välimaastossa ja lukijan on vaikea vetää selvää rajaa, mikä kuvaa Tovea itseään ja mikä ei. Tätä kaikkea kehystää lukijan mielikuva kirjailijasta. Voisiko Katrissakin olla jotain Tovemaista?

Kunniallinen Petkuttaja (eng. The True Deceiver) palkittiin Yhdysvalloissa 29.4.2011 parhaana käännöksenä (Best Translated Book Award 2011). Romaanin pohjalta on tehty elokuva vuonna 1985 ja sen on ohjannut Ritva Nuutinen.

- Marita Koskinen